Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juurrettava (10)

  1. (matematiikka) juurilausekkeessa se luku, josta juuri otetaan
    Lausekkeessa  ,   on juurrettava.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuːrːet̪ˌt̪ɑʋɑ/
  • tavutus: juur‧ret‧ta‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurrettava juurrettavat
genetiivi juurrettavan juurrettavien
(juurrettavain)
partitiivi juurrettavaa juurrettavia
akkusatiivi juurrettava;
juurrettavan
juurrettavat
sisäpaikallissijat
inessiivi juurrettavassa juurrettavissa
elatiivi juurrettavasta juurrettavista
illatiivi juurrettavaan juurrettaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurrettavalla juurrettavilla
ablatiivi juurrettavalta juurrettavilta
allatiivi juurrettavalle juurrettaville
muut sijamuodot
essiivi juurrettavana juurrettavina
translatiivi juurrettavaksi juurrettaviksi
abessiivi juurrettavatta juurrettavitta
instruktiivi juurrettavin
komitatiivi juurrettavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo juurrettava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa