Katso myös: Käärme
Wikipedia
Katso artikkeli Käärme Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

muokkaa
 
[1] Hietakäärme

Substantiivi

muokkaa

käärme (48)

  1. alalahkoon Serpentes kuuluva jalaton ja vaihtolämpöinen matelija, jonka sanotaan kehittyneen liskoista
  2. (kuvaannollisesti) ilkeä juonittelija, katala henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæːrmeˣ/, [ˈk̟æːrme̞ˣ]
  • tavutus: käär‧me

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käärme käärmeet
genetiivi käärmeen käärmeiden
käärmeitten
partitiivi käärmettä käärmeitä
akkusatiivi käärme;
käärmeen
käärmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi käärmeessä käärmeissä
elatiivi käärmeestä käärmeistä
illatiivi käärmeeseen käärmeisiin
käärmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käärmeellä käärmeillä
ablatiivi käärmeeltä käärmeiltä
allatiivi käärmeelle käärmeille
muut sijamuodot
essiivi käärmeenä käärmeinä
translatiivi käärmeeksi käärmeiksi
abessiivi käärmeettä käärmeittä
instruktiivi käärmein
komitatiivi käärmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käärmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käärmet-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

boakäärme, hietakäärme, jättiläiskäärme, kalkkarokäärme, kanervakäärme, kangaskäärme, ketjukäärme, kuristajakäärme, kyykäärme, käärmeenkesyttäjä, käärmeenkieli, käärmeenlumooja, käärmeenmyrkky, käärmeennahka, käärmeenpalvonta, käärmeenparta, käärmeenpesä, käärmeenpisto, käärmeenpistonyrtti, käärmeenpurema, käärmeensylki, käärmeenyrtti, käärmeihminen, käärmejäljitelmä, käärmekaktus, käärmekeitto, käärmekotka, käärmekurki, käärmekuusi, käärmenainen, käärmeseerumi, käärmetanssi, käärmetähti, käärmeöljy, kölikäärme, lohikäärme, merikäärme, myrkkykäärme, puukäärme, pytonkäärme, rantakäärme, silmälasikäärme, sokkokäärme, tarhakäärme, valuuttakäärme, vaskikäärme, vesikäärme

Idiomit

muokkaa
  • olla käärmeissään — kokea suuttumusta, hiiltyä
  • ajaa (kuin) käärmettä piippuun/pyssyyn

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.