Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kämppä (10-B)[1]

  1. (puhekieltä) asunto
    epäsiisti kämppä
    rakentaa uusia kämppiä
  2. rakennus erämaassa
    tukkimiesten kämppä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæmpːæ/
  • tavutus: kämp‧pä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kämppä kämpät
genetiivi kämpän kämppien
(kämppäin)
partitiivi kämppää kämppiä
akkusatiivi kämppä;
kämpän
kämpät
sisäpaikallissijat
inessiivi kämpässä kämpissä
elatiivi kämpästä kämpistä
illatiivi kämppään kämppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kämpällä kämpillä
ablatiivi kämpältä kämpiltä
allatiivi kämpälle kämpille
muut sijamuodot
essiivi kämppänä kämppinä
translatiivi kämpäksi kämpiksi
abessiivi kämpättä kämpittä
instruktiivi kämpin
komitatiivi kämppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kämpä-
vahva vartalo kämppä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin sanasta camp amerikansuomen välityksellä[2][3], tarkoittaa leiriä tai erämaan leiriytymismahdollisuutta

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

bändikämppä, kämppäemäntä, kämppäkaveri, metsäkämppä, savottakämppä, treenikämppä, tukkikämppä

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-B
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.
  3. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.