Katso myös: Köli, koli
Wikipedia
Katso artikkeli Köli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Köli

Substantiivi muokkaa

köli (5) (monikko kölit)

  1. laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa
    Purjeveneissä tarvitaan suhteellisesti paljon korkeampi köli kuin isoissa aluksissa purjeiden suuren tuulipinnan ja siitä aiheutuvan väännön vuoksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkøli/, [ˈk̟ʷø̞li]
  • tavutus: kö‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köli kölit
genetiivi kölin kölien
(kölein)
partitiivi köliä kölejä
akkusatiivi köli;
kölin
kölit
sisäpaikallissijat
inessiivi kölissä köleissä
elatiivi kölistä köleistä
illatiivi köliin köleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kölillä köleillä
ablatiivi köliltä köleiltä
allatiivi kölille köleille
muut sijamuodot
essiivi kölinä köleinä
translatiivi köliksi köleiksi
abessiivi kölittä köleittä
instruktiivi kölein
komitatiivi köleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo köli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

eväköli, kölijalkainen, kölilinja, kölilohko, kölinlasku, kölipuu, köliruuma, kölivene, kölivesi, köliviiva, nostoköli, sikoköli, sisäköli, ulkoköli

Idiomit muokkaa

  • vetää kölin ali

Aiheesta muualla muokkaa

  • köli Kielitoimiston sanakirjassa