Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Köli ja koli


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

köli (5) (monikko kölit)

  1. laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa
    Purjeveneissä tarvitaan suhteellisesti paljon korkeampi köli kuin isoissa aluksissa purjeiden suuren tuulipinnan ja siitä aiheutuvan väännön vuoksi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈk̟ʷø̞li]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi köli kölit
genetiivi kölin kölien
partitiivi köliä kölejä
akkusatiivi köli;
kölin
kölit
sisäpaikallissijat
inessiivi kölissä köleissä
elatiivi kölistä köleistä
illatiivi köliin köleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kölillä köleillä
ablatiivi köliltä köleiltä
allatiivi kölille köleille
muut sijamuodot
essiivi kölinä köleinä
translatiivi köliksi köleiksi
abessiivi kölittä köleittä
instruktiivi kölein
komitatiivi köleine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

eväköli, kölijalkainen, kölilinja, kölilohko, kölinlasku, kölipuu, köliruuma, kölivene, kölivesi, köliviiva, nostoköli, sikoköli, sisäköli, ulkoköli

IdiomitMuokkaa

  • vetää kölin ali

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • köli Kielitoimiston sanakirjassa