kölli
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kölli (5)
- liikanimi
- isokokoinen ja kömpelö ihminen tai eläin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkølːi/
- tavutus: köl‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kölli | köllit |
| genetiivi | köllin | köllien (köllein) |
| partitiivi | kölliä | köllejä |
| akkusatiivi | kölli; köllin |
köllit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | köllissä | kölleissä |
| elatiivi | köllistä | kölleistä |
| illatiivi | kölliin | kölleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | köllillä | kölleillä |
| ablatiivi | kölliltä | kölleiltä |
| allatiivi | köllille | kölleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | köllinä | kölleinä |
| translatiivi | kölliksi | kölleiksi |
| abessiivi | köllittä | kölleittä |
| instruktiivi | – | köllein |
| komitatiivi | – | kölleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kölli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. liikanimi
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kölli Kielitoimiston sanakirjassa