kölli

Katso myös: kolli

Suomi

Substantiivi

kölli (5)

liikanimi
isokokoinen ja kömpelö ihminen tai eläin

Ääntäminen

IPA: /ˈkølːi/
tavutus: köl‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kölli	köllit
genetiivi	köllin	köllien (köllein)
partitiivi	kölliä	köllejä
akkusatiivi	kölli; köllin	köllit
sisäpaikallissijat
inessiivi	köllissä	kölleissä
elatiivi	köllistä	kölleistä
illatiivi	kölliin	kölleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	köllillä	kölleillä
ablatiivi	kölliltä	kölleiltä
allatiivi	köllille	kölleille
muut sijamuodot
essiivi	köllinä	kölleinä
translatiivi	kölliksi	kölleiksi
abessiivi	köllittä	kölleittä
instruktiivi	–	köllein
komitatiivi	–	kölleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kölli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. liikanimi

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kölli Kielitoimiston sanakirjassa