Katso myös: kölli

Substantiivi

muokkaa

kolli (5)

  1. (eläintiede) uroskissa, urospuolinen kissa
  2. (murteellinen, slangia) nuorimies, jätkä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkolːi/, [ˈko̞lːi]
  • tavutus: kol‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolli kollit
genetiivi kollin kollien
(kollein)
partitiivi kollia kolleja
akkusatiivi kolli;
kollin
kollit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollissa kolleissa
elatiivi kollista kolleista
illatiivi kolliin kolleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollilla kolleilla
ablatiivi kollilta kolleilta
allatiivi kollille kolleille
muut sijamuodot
essiivi kollina kolleina
translatiivi kolliksi kolleiksi
abessiivi kollitta kolleitta
instruktiivi kollein
komitatiivi kolleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

[2] nuori mies: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kolli (5)

  1. rahti- tai matkatavaran kuljetusyksikkö, joka voi olla pakkaustavan mukaan pahvilaatikko, matkalaukku, paali, häkki, paketti, säkki tms.
    Lähetys muodostuu 5 kollista, jotka ovat 3 kartonkia, 1 puulaatikko ja 1 säkki.

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kolli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.