SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kolli (5)

  1. (eläintiede) uroskissa, urospuolinen kissa
  2. (murteellinen, slangia) nuorimies, jätkä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkolːi/, [ˈko̞lːi]
  • tavutus: kol‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolli kollit
genetiivi kollin kollien
partitiivi kollia kolleja
akkusatiivi kolli;
kollin
kollit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollissa kolleissa
elatiivi kollista kolleista
illatiivi kolliin kolleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollilla kolleilla
ablatiivi kollilta kolleilta
allatiivi kollille kolleille
muut sijamuodot
essiivi kollina kolleina
translatiivi kolliksi kolleiksi
abessiivi kollitta kolleitta
instruktiivi kollein
komitatiivi kolleine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

[2] nuori mies: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kolli (5)

  1. rahti- tai matkatavaran kuljetusyksikkö, joka voi olla pakkaustavan mukaan pahvilaatikko, matkalaukku, paali, häkki, paketti, säkki tms.
    Lähetys muodostuu 5 kollista, jotka ovat 3 kartonkia, 1 puulaatikko ja 1 säkki.

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kolli Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.