kakkulat
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakakkulat (12) (monikollinen)[1]
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kakkula
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kakkula
- (puhekieltä) silmälasit
- (vanhentunut) tietyn tyyppiset aisat (”kakkula-aisat”)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | kakkulat |
genetiivi | – | kakkuloiden kakkuloitten (kakkulain) |
partitiivi | – | kakkuloita |
akkusatiivi | –; – |
kakkulat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | kakkuloissa |
elatiivi | – | kakkuloista |
illatiivi | – | kakkuloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | kakkuloilla |
ablatiivi | – | kakkuloilta |
allatiivi | – | kakkuloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | kakkuloina |
translatiivi | – | kakkuloiksi |
abessiivi | – | kakkuloitta |
instruktiivi | – | kakkuloin |
komitatiivi | – | kakkuloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kakkula- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaailmeisesti yhdestä kakkulasta eli monokkelista << vanha germaaninen laina[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- kakkulat Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.