katve
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatve (48)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑt̪ʋeˣ/
- tavutus: kat‧ve
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katve | katveet |
| genetiivi | katveen | katveiden katveitten |
| partitiivi | katvetta | katveita |
| akkusatiivi | katve; katveen |
katveet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katveessa | katveissa |
| elatiivi | katveesta | katveista |
| illatiivi | katveeseen | katveisiin katveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katveella | katveilla |
| ablatiivi | katveelta | katveilta |
| allatiivi | katveelle | katveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katveena | katveina |
| translatiivi | katveeksi | katveiksi |
| abessiivi | katveetta | katveitta |
| instruktiivi | – | katvein |
| komitatiivi | – | katveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katvee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katvet- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: katveinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- katve Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.