Katso myös: Varjo
Wikipedia
Katso artikkeli Varjo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

varjo (1)

 
Ihmisten varjoja
  1. läpinäkymättömän kappaleen estämän valon taakse jäävä pimeämpi alue
  2. paikka, jota jokin suojaa estäen auringon paistamisen suoraan kohti
    On niin kuuma, että menen varjoon.
    Hän istui puun varjossa.
  3. sateen- tai auringonvarjo
  4. (kuvaannollisesti) suora tai välillinen vaikutus; tilanne, jossa tai johon nyt puheena oleva asia jättää vaikutuksensa
    Lapsuus päihteiden varjossa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrjo/
  • tavutus: var‧jo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varjo varjot
genetiivi varjon varjojen
partitiivi varjoa varjoja
akkusatiivi varjo;
varjon
varjot
sisäpaikallissijat
inessiivi varjossa varjoissa
elatiivi varjosta varjoista
illatiivi varjoon varjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi varjolla varjoilla
ablatiivi varjolta varjoilta
allatiivi varjolle varjoille
muut sijamuodot
essiivi varjona varjoina
translatiivi varjoksi varjoiksi
abessiivi varjotta varjoitta
instruktiivi varjoin
komitatiivi varjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varjo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

auringonvarjo, jarruvarjo, laskuvarjo, liitovarjo, patjavarjo, puolivarjo, puolivarjoisa, päivänvarjo, sateenvarjo, sateenvarjorattaat, sydänvarjo, tunnelivarjo, varavarjo, varjoaine, varjoainetutkimus, varjoelämä, varjohallitus, varjokokous, varjokuva, varjoköynnös, varjoliito, varjolista, varjomuratti, varjonpuoli, varjonyrkkeily, varjopaikka, varjopuoli, varjoteatteri

Idiomit muokkaa

  • jättää varjoonsa/jäädä jonkun varjoon – jonkun saavutukset jättävät jonkun toisen vähemmälle huomiolle

Aiheesta muualla muokkaa

  • varjo Kielitoimiston sanakirjassa
  • varjo Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.