siimes
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasiimes (39)
- (ylätyyliä) katve, varjopaikka, varjo
- Helteellä hakeudumme puiden siimekseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsiːmes/, [ˈsiːme̞s]
- tavutus: sii‧mes
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siimes | siimekset |
| genetiivi | siimeksen | siimesten siimeksien |
| partitiivi | siimestä | siimeksiä |
| akkusatiivi | siimes; siimeksen |
siimekset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siimeksessä | siimeksissä |
| elatiivi | siimeksestä | siimeksistä |
| illatiivi | siimekseen | siimeksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siimeksellä | siimeksillä |
| ablatiivi | siimekseltä | siimeksiltä |
| allatiivi | siimekselle | siimeksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siimeksenä | siimeksinä |
| translatiivi | siimekseksi | siimeksiksi |
| abessiivi | siimeksettä | siimeksittä |
| instruktiivi | – | siimeksin |
| komitatiivi | – | siimeksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siimekse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
siimes- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- siimes Kielitoimiston sanakirjassa