Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaukaisuus (40)

  1. etäällä oleva paikka tai olotila
    Kaukaisuudessa siintävät vuoret.
    Juuri työuransa alkaneella eläkkeelle siirtyminen odottaa jossain kaukaisuudessa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯kɑi̯suːs/
  • tavutus: kau‧kai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaukaisuus kaukaisuudet
genetiivi kaukaisuuden kaukaisuuksien
partitiivi kaukaisuutta kaukaisuuksia
akkusatiivi kaukaisuus;
kaukaisuuden
kaukaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaukaisuudessa kaukaisuuksissa
elatiivi kaukaisuudesta kaukaisuuksista
illatiivi kaukaisuuteen kaukaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaukaisuudella kaukaisuuksilla
ablatiivi kaukaisuudelta kaukaisuuksilta
allatiivi kaukaisuudelle kaukaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kaukaisuutena kaukaisuuksina
translatiivi kaukaisuudeksi kaukaisuuksiksi
abessiivi kaukaisuudetta kaukaisuuksitta
instruktiivi kaukaisuuksin
komitatiivi kaukaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaukaisuude-
vahva vartalo kaukaisuute-
konsonantti-
vartalo
kaukaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kaukainen vartalosta kaukais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa