kauno
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakauno (1)
- (arkikieltä) kaunokirjoitus
- kirjoittaa kaunolla
- (yhdyssanan alkuosana) kaunis; esteettisiin arvoihin liittyvä
- kaunokirjallisuus, kaunosielu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kauno | kaunot |
| genetiivi | kaunon | kaunojen |
| partitiivi | kaunoa | kaunoja |
| akkusatiivi | kauno; kaunon |
kaunot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaunossa | kaunoissa |
| elatiivi | kaunosta | kaunoista |
| illatiivi | kaunoon | kaunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaunolla | kaunoilla |
| ablatiivi | kaunolta | kaunoilta |
| allatiivi | kaunolle | kaunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaunona | kaunoina |
| translatiivi | kaunoksi | kaunoiksi |
| abessiivi | kaunotta | kaunoitta |
| instruktiivi | – | kaunoin |
| komitatiivi | – | kaunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kauno- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakaunokirja, kaunokirjailija, kaunokirjallinen, kaunokirjoitus, kaunoluistelija, kaunoluistelu, kaunoluistin, kaunomaalailu, kaunopuheinen, kaunosielu, kaunosieluinen, kaunosilmä, kaunotaide, tuhatkauno