Katso myös: Keiju

Substantiivi

muokkaa

keiju (1)

  1. keijukainen
  2. jokin keijujen heimon (Oceanitidae) lintu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkei̯ju/
  • tavutus: kei‧ju

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keiju keijut
genetiivi keijun keijujen
partitiivi keijua keijuja
akkusatiivi keiju;
keijun
keijut
sisäpaikallissijat
inessiivi keijussa keijuissa
elatiivi keijusta keijuista
illatiivi keijuun keijuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keijulla keijuilla
ablatiivi keijulta keijuilta
allatiivi keijulle keijuille
muut sijamuodot
essiivi keijuna keijuina
translatiivi keijuksi keijuiksi
abessiivi keijutta keijuitta
instruktiivi keijuin
komitatiivi keijuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keiju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etelänkeiju, galapagosinkeiju, guadalupenkeiju, harmaakeiju, havaijinkeiju, isokeiju, kaliforniankeiju, kauluskeiju, keijukorento, keijunkukka, kääpiökeiju, madeirankeiju, merikeiju, mustakeiju, myrskykeiju, nokikeiju, pikkukeiju, polynesiankeiju, tonnikeiju, tyrskykeiju, ulappakeiju

Aiheesta muualla

muokkaa
  • keiju Kielitoimiston sanakirjassa