Wikipedia
Katso artikkeli Keinottelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

keinottelu (2)

  1. keinotteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkei̯not̪ˌt̪elu/
  • tavutus: kei‧not‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keinottelu keinottelut
genetiivi keinottelun keinottelujen
keinotteluiden
keinotteluitten
partitiivi keinottelua keinotteluita
keinotteluja
akkusatiivi keinottelu;
keinottelun
keinottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi keinottelussa keinotteluissa
elatiivi keinottelusta keinotteluista
illatiivi keinotteluun keinotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keinottelulla keinotteluilla
ablatiivi keinottelulta keinotteluilta
allatiivi keinottelulle keinotteluille
muut sijamuodot
essiivi keinotteluna keinotteluina
translatiivi keinotteluksi keinotteluiksi
abessiivi keinottelutta keinotteluitta
instruktiivi keinotteluin
komitatiivi keinotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keinottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi keinotella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kurssikeinottelu, tonttikeinottelu, valuuttakeinottelu

Aiheesta muualla

muokkaa