Substantiivi

muokkaa

kemikaali (5)[1]

  1. kemiallisista aineista ja yhdisteistä käytettävä yhteisnimitys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkemiˌkɑːli/
  • tavutus: ke‧mi‧kaa‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemikaali kemikaalit
genetiivi kemikaalin kemikaalien
(kemikaalein)
partitiivi kemikaalia kemikaaleja
akkusatiivi kemikaali;
kemikaalin
kemikaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi kemikaalissa kemikaaleissa
elatiivi kemikaalista kemikaaleista
illatiivi kemikaaliin kemikaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemikaalilla kemikaaleilla
ablatiivi kemikaalilta kemikaaleilta
allatiivi kemikaalille kemikaaleille
muut sijamuodot
essiivi kemikaalina kemikaaleina
translatiivi kemikaaliksi kemikaaleiksi
abessiivi kemikaalitta kemikaaleitta
instruktiivi kemikaalein
komitatiivi kemikaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kemikaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kemikaalikauppa, kemikaaliliike, tutkimuskemikaali

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5