Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kemikaali (5)[1]

  1. kemiallisista aineista ja yhdisteistä käytettävä yhteisnimitys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkemiˌkɑːli/
  • tavutus: ke‧mi‧kaa‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemikaali kemikaalit
genetiivi kemikaalin kemikaalien
(kemikaalein)
partitiivi kemikaalia kemikaaleja
akkusatiivi kemikaali;
kemikaalin
kemikaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi kemikaalissa kemikaaleissa
elatiivi kemikaalista kemikaaleista
illatiivi kemikaaliin kemikaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemikaalilla kemikaaleilla
ablatiivi kemikaalilta kemikaaleilta
allatiivi kemikaalille kemikaaleille
muut sijamuodot
essiivi kemikaalina kemikaaleina
translatiivi kemikaaliksi kemikaaleiksi
abessiivi kemikaalitta kemikaaleitta
instruktiivi kemikaalein
komitatiivi kemikaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kemikaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kemikaalikauppa, kemikaaliliike, tutkimuskemikaali

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5