kieppi

Suomi

Substantiivi

kieppi (5-B)

kehäksi kiedottu vyyhti köyttä, narua tms.
(arkikieltä) kierros, pyörähdys, lenkki
(voimistelu) eräs rekillä tehtävä voimisteluliike

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kieppi	kiepit
genetiivi	kiepin	kieppien (kieppein)
partitiivi	kieppiä	kieppejä
akkusatiivi	kieppi; kiepin	kiepit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiepissä	kiepeissä
elatiivi	kiepistä	kiepeistä
illatiivi	kieppiin	kieppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiepillä	kiepeillä
ablatiivi	kiepiltä	kiepeiltä
allatiivi	kiepille	kiepeille
muut sijamuodot
essiivi	kieppinä	kieppeinä
translatiivi	kiepiksi	kiepeiksi
abessiivi	kiepittä	kiepeittä
instruktiivi	–	kiepein
komitatiivi	–	kieppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiepi-
vahva vartalo	kieppi-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kehäksi kiedottu vyyhti köyttä, narua tms.

englanti: hank

Liittyvät sanat

kiepitä, kieputtaa, kieppua

Substantiivi

kieppi (5-B)

(eläintiede) linnun tai naalin lumeen kaivama onkalo jossa se lepää
riekon kieppi

naali kurkisti kiepistään

Etymologia

Saamelaista lähtöä, vrt. pohjoissaamen čiepˈpâ.

Aiheesta muualla

kieppi Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kieppi&oldid=4663396”