kiisu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kiisu (1)
- malmissa esiintyvä metallin sulfidimineraali
- Rikkikiisua sanotaan katinkullaksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkiːsu/
- tavutus: kii‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiisu | kiisut |
| genetiivi | kiisun | kiisujen |
| partitiivi | kiisua | kiisuja |
| akkusatiivi | kiisu; kiisun |
kiisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiisussa | kiisuissa |
| elatiivi | kiisusta | kiisuista |
| illatiivi | kiisuun | kiisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiisulla | kiisuilla |
| ablatiivi | kiisulta | kiisuilta |
| allatiivi | kiisulle | kiisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiisuna | kiisuina |
| translatiivi | kiisuksi | kiisuiksi |
| abessiivi | kiisutta | kiisuitta |
| instruktiivi | – | kiisuin |
| komitatiivi | – | kiisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin tai tanskan sanasta kis < saksan sanasta Kies < keskiyläsaksan kīs[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
kiisu (gen kiisu, part kiisut)