Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiivastus (39)

  1. kiivastuminen; kiivastunenisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːʋɑst̪us/
  • tavutus: kii‧vas‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiivastus kiivastukset
genetiivi kiivastuksen kiivastusten
kiivastuksien
partitiivi kiivastusta kiivastuksia
akkusatiivi kiivastus;
kiivastuksen
kiivastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiivastuksessa kiivastuksissa
elatiivi kiivastuksesta kiivastuksista
illatiivi kiivastukseen kiivastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiivastuksella kiivastuksilla
ablatiivi kiivastukselta kiivastuksilta
allatiivi kiivastukselle kiivastuksille
muut sijamuodot
essiivi kiivastuksena kiivastuksina
translatiivi kiivastukseksi kiivastuksiksi
abessiivi kiivastuksetta kiivastuksitta
instruktiivi kiivastuksin
komitatiivi kiivastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiivastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiivastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kiivastua (kiivastu- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa