kimpaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimpaantuminen (38)
- teonnimi verbistä kimpaantua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimpaantuminen | kimpaantumiset |
genetiivi | kimpaantumisen | kimpaantumisten kimpaantumisien |
partitiivi | kimpaantumista | kimpaantumisia |
akkusatiivi | kimpaantuminen; kimpaantumisen |
kimpaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimpaantumisessa | kimpaantumisissa |
elatiivi | kimpaantumisesta | kimpaantumisista |
illatiivi | kimpaantumiseen | kimpaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimpaantumisella | kimpaantumisilla |
ablatiivi | kimpaantumiselta | kimpaantumisilta |
allatiivi | kimpaantumiselle | kimpaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimpaantumisena (kimpaantumisna) |
kimpaantumisina |
translatiivi | kimpaantumiseksi | kimpaantumisiksi |
abessiivi | kimpaantumisetta | kimpaantumisitta |
instruktiivi | – | kimpaantumisin |
komitatiivi | – | kimpaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimpaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kimpaantumis- |
Etymologia
muokkaaverbi kimpaantua + johdin -minen