kimpaannus

Suomi

Substantiivi

kimpaannus (39)

kimpaantumisen tila; kimpaantuneisuus

Ääntäminen

IPA: /ˈkimpɑːnːus/
tavutus: kim‧paan‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimpaannus	kimpaannukset
genetiivi	kimpaannuksen	kimpaannusten kimpaannuksien
partitiivi	kimpaannusta	kimpaannuksia
akkusatiivi	kimpaannus; kimpaannuksen	kimpaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimpaannuksessa	kimpaannuksissa
elatiivi	kimpaannuksesta	kimpaannuksista
illatiivi	kimpaannukseen	kimpaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimpaannuksella	kimpaannuksilla
ablatiivi	kimpaannukselta	kimpaannuksilta
allatiivi	kimpaannukselle	kimpaannuksille
muut sijamuodot
essiivi	kimpaannuksena	kimpaannuksina
translatiivi	kimpaannukseksi	kimpaannuksiksi
abessiivi	kimpaannuksetta	kimpaannuksitta
instruktiivi	–	kimpaannuksin
komitatiivi	–	kimpaannuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimpaannukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kimpaannus-

Etymologia

verbi kimpaantua (heikko vartalo kimpaannu-) + johdin -s

Käännökset

1. kimpaantuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kimpaannus Kielitoimiston sanakirjassa