Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kingi (5)

  1. (slangia) jengin johtaja
    Kuka on kingi? Rane on kingi! (Vintiöt)
  2. (leikkimielinen) pomo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiŋːi/
  • tavutus: kin‧gi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kingi kingit
genetiivi kingin kingien
(kingein)
partitiivi kingiä kingejä
akkusatiivi kingi;
kingin
kingit
sisäpaikallissijat
inessiivi kingissä kingeissä
elatiivi kingistä kingeistä
illatiivi kingiin kingeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kingillä kingeillä
ablatiivi kingiltä kingeiltä
allatiivi kingille kingeille
muut sijamuodot
essiivi kinginä kingeinä
translatiivi kingiksi kingeiksi
abessiivi kingittä kingeittä
instruktiivi kingein
komitatiivi kingeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kingi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • kingi Kielitoimiston sanakirjassa