kinttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkint̪ːu/, [ˈk̟in̪t̪̪ːu]
- tavutus: kint‧tu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kinttu | kintut |
genetiivi | kintun | kinttujen |
partitiivi | kinttua | kinttuja |
akkusatiivi | kinttu; kintun |
kintut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kintussa | kintuissa |
elatiivi | kintusta | kintuista |
illatiivi | kinttuun | kinttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kintulla | kintuilla |
ablatiivi | kintulta | kintuilta |
allatiivi | kintulle | kintuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kinttuna | kinttuina |
translatiivi | kintuksi | kintuiksi |
abessiivi | kintutta | kintuitta |
instruktiivi | – | kintuin |
komitatiivi | – | kinttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kintu- | |
vahva vartalo | kinttu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakinttupolku, pihtikinttu, pillikinttu, rimppakinttu, ripakinttu