Substantiivi

muokkaa

kinttu (1-C)

  1. (arkikieltä) jalka, sääri
    Minulla on kinttu kipeänä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkint̪ːu/, [ˈk̟in̪t̪̪ːu]
  • tavutus: kint‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinttu kintut
genetiivi kintun kinttujen
partitiivi kinttua kinttuja
akkusatiivi kinttu;
kintun
kintut
sisäpaikallissijat
inessiivi kintussa kintuissa
elatiivi kintusta kintuista
illatiivi kinttuun kinttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kintulla kintuilla
ablatiivi kintulta kintuilta
allatiivi kintulle kintuille
muut sijamuodot
essiivi kinttuna kinttuina
translatiivi kintuksi kintuiksi
abessiivi kintutta kintuitta
instruktiivi kintuin
komitatiivi kinttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kintu-
vahva vartalo kinttu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kinttupolku, pihtikinttu, pillikinttu, rimppakinttu, ripakinttu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kinttu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kinttu Suomen etymologisessa sanakirjassa