Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koipi (7-E)

  1. (puhekieltä) jalka
    Minulla on koipi kipeänä.
  2. linnun jalka, varsinkin ruokana
    kanankoipi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoi̯pi/
  • tavutus: koi‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koipi koivet
genetiivi koiven koipien
(koipein)
partitiivi koipea koipia
akkusatiivi koipi;
koiven
koivet
sisäpaikallissijat
inessiivi koivessa koivissa
elatiivi koivesta koivista
illatiivi koipeen koipiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koivella koivilla
ablatiivi koivelta koivilta
allatiivi koivelle koiville
muut sijamuodot
essiivi koipena koipina
translatiivi koiveksi koiviksi
abessiivi koivetta koivitta
instruktiivi koivin
komitatiivi koipine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koive-
vahva vartalo koipe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

broilerinkoipi, kriminkoipi

Idiomit muokkaa

  • häntä koipien välissä

Aiheesta muualla muokkaa

  • koipi Kielitoimiston sanakirjassa