Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirjelakka (9-A)[1]

  1. kirjeen sinetöintiin käytettävä lakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirjeˣˌlɑkːɑ/
  • tavutus: kir‧je‧lak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirjelakka kirjelakat
genetiivi kirjelakan kirjelakkojen
(kirjelakkain)
partitiivi kirjelakkaa kirjelakkoja
akkusatiivi kirjelakka;
kirjelakan
kirjelakat
sisäpaikallissijat
inessiivi kirjelakassa kirjelakoissa
elatiivi kirjelakasta kirjelakoista
illatiivi kirjelakkaan kirjelakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirjelakalla kirjelakoilla
ablatiivi kirjelakalta kirjelakoilta
allatiivi kirjelakalle kirjelakoille
muut sijamuodot
essiivi kirjelakkana kirjelakkoina
translatiivi kirjelakaksi kirjelakoiksi
abessiivi kirjelakatta kirjelakoitta
instruktiivi kirjelakoin
komitatiivi kirjelakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirjelaka-
vahva vartalo kirjelakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A