kisumirri

Suomi

Substantiivi

kisumirri (5)

(hellittelevä, lastenkieltä) kissa

Ääntäminen

IPA: /ˈkisuˌmirːi/
tavutus: ki‧su‧mir‧ri

Etymologia

yhdyssana sanoista kisu ja mirri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kisumirri	kisumirrit
genetiivi	kisumirrin	kisumirrien (kisumirrein)
partitiivi	kisumirriä	kisumirrejä
akkusatiivi	kisumirri; kisumirrin	kisumirrit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kisumirrissä	kisumirreissä
elatiivi	kisumirristä	kisumirreistä
illatiivi	kisumirriin	kisumirreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kisumirrillä	kisumirreillä
ablatiivi	kisumirriltä	kisumirreiltä
allatiivi	kisumirrille	kisumirreille
muut sijamuodot
essiivi	kisumirrinä	kisumirreinä
translatiivi	kisumirriksi	kisumirreiksi
abessiivi	kisumirrittä	kisumirreittä
instruktiivi	–	kisumirrein
komitatiivi	–	kisumirreine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kisumirri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lapsenomaista kieltä: kissa

Aiheesta muualla

kisumirri Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kisumirri&oldid=4456293”