Substantiivi

muokkaa

kiusa (9)

  1. harmi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiu̯sɑ/
  • tavutus: kiu‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiusa kiusat
genetiivi kiusan kiusojen
(kiusain)
partitiivi kiusaa kiusoja
akkusatiivi kiusa;
kiusan
kiusat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiusassa kiusoissa
elatiivi kiusasta kiusoista
illatiivi kiusaan kiusoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiusalla kiusoilla
ablatiivi kiusalta kiusoilta
allatiivi kiusalle kiusoille
muut sijamuodot
essiivi kiusana kiusoina
translatiivi kiusaksi kiusoiksi
abessiivi kiusatta kiusoitta
instruktiivi kiusoin
komitatiivi kiusoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiusa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ilmeisesti takaperoisjohdos germaanisesta lainasanasta kiusata[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

kausi, kiuas, sukia

Idiomit

muokkaa
  • kiusa se on pienikin kiusa
    1. sanotaan, kun aiheutetaan tahallista kiusaa toiselle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiusa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 509 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kiusa.