koijari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoijari
- (slangia) huijari, petkuttaja
- Taasen on lähtenyt koijaripoika tuolta köyhästä koristansa. (kansanlaulu Isontalon Antti ja Rannanjärvi)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koijari | koijarit |
genetiivi | koijarin | koijarien koijareiden koijareitten |
partitiivi | koijaria | koijareita koijareja |
akkusatiivi | koijari; koijarin |
koijarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koijarissa | koijareissa |
elatiivi | koijarista | koijareista |
illatiivi | koijariin | koijareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koijarilla | koijareilla |
ablatiivi | koijarilta | koijareilta |
allatiivi | koijarille | koijareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koijarina | koijareina |
translatiivi | koijariksi | koijareiksi |
abessiivi | koijaritta | koijareitta |
instruktiivi | – | koijarein |
komitatiivi | – | koijareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koijari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaruotsin kielen skojare, verbistä skoja