Katso myös: Kolari

Suomi muokkaa

 
Kolari
 
Kolari

Substantiivi muokkaa

kolari (6)

  1. kulkuneuvojen yhteentörmäys
  2. (arkikieltä) nokikolari, nuohooja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolɑri/
  • tavutus: ko‧la‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolari kolarit
genetiivi kolarin kolarien
kolareiden
kolareitten
partitiivi kolaria kolareita
kolareja
akkusatiivi kolari;
kolarin
kolarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kolarissa kolareissa
elatiivi kolarista kolareista
illatiivi kolariin kolareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolarilla kolareilla
ablatiivi kolarilta kolareilta
allatiivi kolarille kolareille
muut sijamuodot
essiivi kolarina kolareina
translatiivi kolariksi kolareiksi
abessiivi kolaritta kolareitta
instruktiivi kolarein
komitatiivi kolareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

autokolari, frontaalikolari, hirvikolari, ketjukolari, kolariauto, kolaripeltiseppä, kolarivaurio, kuolemankolari, kuolonkolari, nokikolari, nokkakolari, ohituskolari, peltikolari, porokolari, riistakolari, risteyskolari

Aiheesta muualla muokkaa

  • kolari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).