Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kombinaatio (3)

  1. yhdistäminen, yhdistelmä
  2. (matematiikka) joukon järjestämätön alijoukko
    Kuinka monta suoran mahdollistavaa kombinaatiota pokerissa voidaan muodostaa?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkombiˌnɑːt̪io/
  • tavutus: kom‧bi‧naa‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kombinaatio kombinaatiot
genetiivi kombinaation kombinaatioiden
kombinaatioitten
partitiivi kombinaatiota kombinaatioita
akkusatiivi kombinaatio;
kombinaation
kombinaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi kombinaatiossa kombinaatioissa
elatiivi kombinaatiosta kombinaatioista
illatiivi kombinaatioon kombinaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kombinaatiolla kombinaatioilla
ablatiivi kombinaatiolta kombinaatioilta
allatiivi kombinaatiolle kombinaatioille
muut sijamuodot
essiivi kombinaationa kombinaatioina
translatiivi kombinaatioksi kombinaatioiksi
abessiivi kombinaatiotta kombinaatioitta
instruktiivi kombinaatioin
komitatiivi kombinaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kombinaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kombinaatio-oppi, kombinaatiopiiri

Aiheesta muualla muokkaa