Katso myös: kõpla

Substantiivi

muokkaa

kopla (10)

  1. joukko, ryhmä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoplɑ/
  • tavutus: kop‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kopla koplat
genetiivi koplan koplien
(koplain)
partitiivi koplaa koplia
akkusatiivi kopla;
koplan
koplat
sisäpaikallissijat
inessiivi koplassa koplissa
elatiivi koplasta koplista
illatiivi koplaan kopliin
ulkopaikallissijat
adessiivi koplalla koplilla
ablatiivi koplalta koplilta
allatiivi koplalle koplille
muut sijamuodot
essiivi koplana koplina
translatiivi koplaksi kopliksi
abessiivi koplatta koplitta
instruktiivi koplin
komitatiivi kopline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kopla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti < ruotsin sanasta koppel < hollannin sanasta koppel < ranskan sanasta cople, couple << latinan sanasta copula; ruotsin sana voi olla lainaa myös suomesta, kuten suomenruotsin koppla[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kopla Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kopla.