korento

Katso myös: Korento

Suomi

Substantiivi

korento (1-J)

1. kannin, yksin tai kaksin kantamiseen käytettävä riuku, kantotanko

   Olalla tai hartioilla kantaen voidaan taakkaa kuljettaa pitkän korennon molemmissa päissä.

   Ennen korvoa kannettiin kaksin rinnakkain laittamalla korento korvien läpi ja kannateltiin päistä käsin.

2. eräisiin esimerkiksi suden-, muurahais-, harso-, kaisla-, vaha-, koski-, kärsä-, lumi-, skorpioni- tai päivänkorentoihin kuuluva hyönteislaji (Insecta) tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorent̪o/
• tavutus: ko‧ren‧to

Käännökset

1. kantolaite

ruotsi: såstång

viro: kaelkoogud

2. hyönteinen

ruotsi: slända

viro: kiil

Liittyvät sanat

• kannin
• korvo
• riuku
• ämmänlänget

Synonyymit

• (murteellinen) korenko (kantoväline)

Yhdyssanat

elokorento, harsokorento, hukankorento, idänkirsikorento, immenkorento, jokikorento, jyrsijäkorento, kaislakorento, keijukorento, keisarikorento, kiiltokorento, kirvakorento, koskikorento, käärmekorento, lampikorento, liitokorento, muurahaiskorento, neidonkorento, purokorento, pyykkikorento, päivänkorento, sinikorento, sudenkorento, sulkakoipikorento, syyskorento, tytönkorento, ukonkorento, vaskikorento, verikorento, välkekorento

Aiheesta muualla

• korento Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

Substantiivi

korento

1. sähkövirta