korina
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
korina (12)
- ääni, joka kuuluu siitä kun korisee; liittyy usein kuolevan henkilön hengitykseen, kun keuhkoissa on nestettä
- muu koriseva ääni
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkorinɑ/
- tavutus: ko‧ri‧na
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korina | korinat |
| genetiivi | korinan | korinoiden korinoitten (korinain) |
| partitiivi | korinaa | korinoita |
| akkusatiivi | korina; korinan |
korinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korinassa | korinoissa |
| elatiivi | korinasta | korinoista |
| illatiivi | korinaan | korinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korinalla | korinoilla |
| ablatiivi | korinalta | korinoilta |
| allatiivi | korinalle | korinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korinana | korinoina |
| translatiivi | korinaksi | korinoiksi |
| abessiivi | korinatta | korinoitta |
| instruktiivi | – | korinoin |
| komitatiivi | – | korinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ääni, joka kuuluu siitä kun hengitys korisee
|
2. samankaltainen muu ääni
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- korina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
korina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta kori