koriseva

Katso myös: Koriseva

Suomi

Adjektiivi

koriseva (10) (komparatiivi korisevampi, superlatiivi korisevin) (taivutus [luo])

1. sellainen, jonka aiheuttama ääni on korinaa

Etymologia

• verbin partisiippimuodosta

Verbi

koriseva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä korista

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koriseva	korisevat
genetiivi	korisevan	korisevien (korisevain)
partitiivi	korisevaa	korisevia
akkusatiivi	koriseva; korisevan	korisevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	korisevassa	korisevissa
elatiivi	korisevasta	korisevista
illatiivi	korisevaan	koriseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korisevalla	korisevilla
ablatiivi	korisevalta	korisevilta
allatiivi	korisevalle	koriseville
muut sijamuodot
essiivi	korisevana	korisevina
translatiivi	korisevaksi	koriseviksi
abessiivi	korisevatta	korisevitta
instruktiivi	–	korisevin
komitatiivi	–	korisevine