Katso myös: Koriseva

Adjektiivi

muokkaa

koriseva (10) (komparatiivi korisevampi, superlatiivi korisevin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, jonka aiheuttama ääni on korinaa

Etymologia

muokkaa
  • verbin partisiippimuodosta

koriseva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä korista

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koriseva korisevat
genetiivi korisevan korisevien
(korisevain)
partitiivi korisevaa korisevia
akkusatiivi koriseva;
korisevan
korisevat
sisäpaikallissijat
inessiivi korisevassa korisevissa
elatiivi korisevasta korisevista
illatiivi korisevaan koriseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi korisevalla korisevilla
ablatiivi korisevalta korisevilta
allatiivi korisevalle koriseville
muut sijamuodot
essiivi korisevana korisevina
translatiivi korisevaksi koriseviksi
abessiivi korisevatta korisevitta
instruktiivi korisevin
komitatiivi korisevine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koriseva-
vahva vartalo koriseva-
konsonantti-
vartalo
-