Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kortisto (2)

  1. selattava, usein aakkosellinen, mahdollisesti arkiston käyttöä helpottava, rekisteri, joka voi olla kartonkisten korttien sijaan myös reikäkorteilla toteutettu
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) työttömyyskortisto
    joutua kortistoon

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkort̪ist̪o/
  • tavutus: kor‧tis‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kortisto kortistot
genetiivi kortiston kortistojen
kortistoiden
kortistoitten
partitiivi kortistoa kortistoita
kortistoja
akkusatiivi kortisto;
kortiston
kortistot
sisäpaikallissijat
inessiivi kortistossa kortistoissa
elatiivi kortistosta kortistoista
illatiivi kortistoon kortistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kortistolla kortistoilla
ablatiivi kortistolta kortistoilta
allatiivi kortistolle kortistoille
muut sijamuodot
essiivi kortistona kortistoina
translatiivi kortistoksi kortistoiksi
abessiivi kortistotta kortistoitta
instruktiivi kortistoin
komitatiivi kortistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kortisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa