rekisteri

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rekisteri (6)[1]

  1. luettelo, hakemisto, sisällysluettelo
  2. (musiikki) urkujen äänikerta
  3. (fonetiikka, musiikki) äänialan osa-ala
  4. (kielitiede) kielen tyylilaji, kielimuoto jonka käyttö kytkeytyy tiettyihin tilanteisiin (ylätyyli, yleiskieli, puhekieli, arkikieli, slangi ym.)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrekisˌt̪eri/
  • tavutus: re‧kis‧te‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rekisteri rekisterit
genetiivi rekisterin rekisterien
rekistereiden
rekistereitten
partitiivi rekisteriä rekistereitä
rekisterejä
akkusatiivi rekisteri;
rekisterin
rekisterit
sisäpaikallissijat
inessiivi rekisterissä rekistereissä
elatiivi rekisteristä rekistereistä
illatiivi rekisteriin rekistereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rekisterillä rekistereillä
ablatiivi rekisteriltä rekistereiltä
allatiivi rekisterille rekistereille
muut sijamuodot
essiivi rekisterinä rekistereinä
translatiivi rekisteriksi rekistereiksi
abessiivi rekisterittä rekistereittä
instruktiivi rekisterein
komitatiivi rekistereine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ajoneuvorekisteri, alusrekisteri, arvo-osuusrekisteri, henkilörekisteri, kaupparekisteri, kiinnitysrekisteri, kiinteistörekisteri, lainhuutorekisteri, maarekisteri, mallirekisteri, patenttirekisteri, puoluerekisteri, rekisterialue, rekisterikartta, rekisterikilpi, rekisterikirja, rekisterinappula, rekisterinumero, rekisteriote, rekisterisatama, rekisteritonni, rekisteritunnus, rikosrekisteri, siviilirekisteri, tunnerekisteri, väestörekisteri, yhdistysrekisteri

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6