SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kosto (1) (monikko kostot)

  1. vastaisku vihamielisyyksiin
    Naurat ehkä nyt, mutta kostoni tulee olemaan suloinen!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkost̪o/
  • tavutus: kos‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosto kostot
genetiivi koston kostojen
partitiivi kostoa kostoja
akkusatiivi kosto;
koston
kostot
sisäpaikallissijat
inessiivi kostossa kostoissa
elatiivi kostosta kostoista
illatiivi kostoon kostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kostolla kostoilla
ablatiivi kostolta kostoilta
allatiivi kostolle kostoille
muut sijamuodot
essiivi kostona kostoina
translatiivi kostoksi kostoiksi
abessiivi kostotta kostoitta
instruktiivi kostoin
komitatiivi kostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kosto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kosto Kielitoimiston sanakirjassa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kostoisku, kostomurha, kostonhalu, kostonhimo, kostopolitiikka, kostotoimi, verikosto