Wikipedia
Katso artikkeli Kosto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kosto

Substantiivi

muokkaa

kosto (1) (monikko kostot)

  1. vastaisku vihamielisyyksiin tai loukkaukseen
    Naurat ehkä nyt, mutta kostoni tulee olemaan suloinen!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkost̪o/
  • tavutus: kos‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosto kostot
genetiivi koston kostojen
partitiivi kostoa kostoja
akkusatiivi kosto;
koston
kostot
sisäpaikallissijat
inessiivi kostossa kostoissa
elatiivi kostosta kostoista
illatiivi kostoon kostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kostolla kostoilla
ablatiivi kostolta kostoilta
allatiivi kostolle kostoille
muut sijamuodot
essiivi kostona kostoina
translatiivi kostoksi kostoiksi
abessiivi kostotta kostoitta
instruktiivi kostoin
komitatiivi kostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kosto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kostoisku, kostomurha, kostonhalu, kostonhimo, kostopolitiikka, kostoporno, kostotoimi, verikosto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kosto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3729 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa