koukkaus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoukkaus (39)
- (urheilu) jääkiekossa virhe, jossa pelaaja mailalla kammeten haittaa vastapelaajan etenemistä tai pelivälineen käsittelemistä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkou̯kːɑus/ tai /ˈkou̯kːɑu̯s/
- tavutus: kouk‧ka‧us / kouk‧kaus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koukkaus | koukkaukset |
genetiivi | koukkauksen | koukkausten koukkauksien |
partitiivi | koukkausta | koukkauksia |
akkusatiivi | koukkaus; koukkauksen |
koukkaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koukkauksessa | koukkauksissa |
elatiivi | koukkauksesta | koukkauksista |
illatiivi | koukkaukseen | koukkauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koukkauksella | koukkauksilla |
ablatiivi | koukkaukselta | koukkauksilta |
allatiivi | koukkaukselle | koukkauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koukkauksena | koukkauksina |
translatiivi | koukkaukseksi | koukkauksiksi |
abessiivi | koukkauksetta | koukkauksitta |
instruktiivi | – | koukkauksin |
komitatiivi | – | koukkauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koukkaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
koukkaus- |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koukkaus Kielitoimiston sanakirjassa