koukkuselkä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhahtava) kumaraksi koukistunut selkä
- (kuvaannollisesti) koukkuselkäinen henkilö
- (kuvaannollisesti, leikkimielinen) vanhus
- Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään. (J. H. Erkko)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkou̯kːuˌselkæ/
- tavutus: kouk‧ku‧sel‧kä
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koukkuselkä | koukkuselät |
| genetiivi | koukkuselän | koukkuselkien (koukkuselkäin) |
| partitiivi | koukkuselkää | koukkuselkiä |
| akkusatiivi | koukkuselkä; koukkuselän |
koukkuselät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koukkuselässä | koukkuselissä |
| elatiivi | koukkuselästä | koukkuselistä |
| illatiivi | koukkuselkään | koukkuselkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koukkuselällä | koukkuselillä |
| ablatiivi | koukkuselältä | koukkuseliltä |
| allatiivi | koukkuselälle | koukkuselille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koukkuselkänä | koukkuselkinä |
| translatiivi | koukkuseläksi | koukkuseliksi |
| abessiivi | koukkuselättä | koukkuselittä |
| instruktiivi | – | koukkuselin |
| komitatiivi | – | koukkuselkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koukkuselä- | |
| vahva vartalo | koukkuselkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
muokkaa- Henkilöstä käytettynä sanaa pidetään nykyään epäkorrektina.
Käännökset
muokkaa1. koukistunut selkä
|
Ks. koukkuselkäisyys |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (selän tila) koukkuselkäisyys, kamptokormia
Aiheesta muualla
muokkaa- koukkuselkä Kielitoimiston sanakirjassa