kouko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhentunut) karhu
- (vanhentunut) isokokoinen mies
- (vanhentunut) paha olento, kummitus
- Veräjällä Vento seisoi, Vennon poika portahalla, loukossa Vahinko vaani, Kouko kohtasi ovella. (Leino, Tumma)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kouko | kouvot |
genetiivi | kouvon | koukojen |
partitiivi | koukoa | koukoja |
akkusatiivi | kouko; kouvon |
kouvot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kouvossa | kouvoissa |
elatiivi | kouvosta | kouvoista |
illatiivi | koukoon | koukoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kouvolla | kouvoilla |
ablatiivi | kouvolta | kouvoilta |
allatiivi | kouvolle | kouvoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koukona | koukoina |
translatiivi | kouvoksi | kouvoiksi |
abessiivi | kouvotta | kouvoitta |
instruktiivi | – | kouvoin |
komitatiivi | – | koukoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kouvo- | |
vahva vartalo | kouko- | |
konsonantti- vartalo |
- |