Wikipedia
Katso artikkeli Kouko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kouko (1-M)

  1. (vanhentunut) karhu
  2. (vanhentunut) isokokoinen mies
  3. (vanhentunut) paha olento, kummitus
    Veräjällä Vento seisoi, Vennon poika portahalla, loukossa Vahinko vaani, Kouko kohtasi ovella. (Leino, Tumma)

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kouko kouvot
genetiivi kouvon koukojen
partitiivi koukoa koukoja
akkusatiivi kouko;
kouvon
kouvot
sisäpaikallissijat
inessiivi kouvossa kouvoissa
elatiivi kouvosta kouvoista
illatiivi koukoon koukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kouvolla kouvoilla
ablatiivi kouvolta kouvoilta
allatiivi kouvolle kouvoille
muut sijamuodot
essiivi koukona koukoina
translatiivi kouvoksi kouvoiksi
abessiivi kouvotta kouvoitta
instruktiivi kouvoin
komitatiivi koukoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kouvo-
vahva vartalo kouko-
konsonantti-
vartalo
-