krookus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakrookus (39)
- Crocus-kasvisuvun kasveja
- sahrami
- kevätsahrami
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkroːkus/
- tavutus: kroo‧kus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | krookus | krookukset |
genetiivi | krookuksen | krookusten krookuksien |
partitiivi | krookusta | krookuksia |
akkusatiivi | krookus; krookuksen |
krookukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | krookuksessa | krookuksissa |
elatiivi | krookuksesta | krookuksista |
illatiivi | krookukseen | krookuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | krookuksella | krookuksilla |
ablatiivi | krookukselta | krookuksilta |
allatiivi | krookukselle | krookuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | krookuksena | krookuksina |
translatiivi | krookukseksi | krookuksiksi |
abessiivi | krookuksetta | krookuksitta |
instruktiivi | – | krookuksin |
komitatiivi | – | krookuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | krookukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
krookus- |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta krokus < latinan sanasta crocus ’maustesahrami’ < muinaiskreikan sanasta κρόκος (krókos)[1]
Käännökset
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4. (Lähteessä muinaiskreikan sana krokós)