Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sahrami (6)

  1. krookus
  2. maustesahramin kuivatuista emin luoteista jauhettu mauste ja väriaine
  3. sahramien (Crocus) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑhrɑmi/
  • tavutus: sah‧ra‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sahrami sahramit
genetiivi sahramin sahramien
sahrameiden
sahrameitten
partitiivi sahramia sahrameita
sahrameja
akkusatiivi sahrami;
sahramin
sahramit
sisäpaikallissijat
inessiivi sahramissa sahrameissa
elatiivi sahramista sahrameista
illatiivi sahramiin sahrameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sahramilla sahrameilla
ablatiivi sahramilta sahrameilta
allatiivi sahramille sahrameille
muut sijamuodot
essiivi sahramina sahrameina
translatiivi sahramiksi sahrameiksi
abessiivi sahramitta sahrameitta
instruktiivi sahramein
komitatiivi sahrameine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sahrami-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin[1] saffran << espanjan (azafrán) ja portugalin (açafrão) välityksellä arabian sanasta زَعْفَرَان‎[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sahrami Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.