kukkaro

Katso myös: Kukkaro

Katso artikkeli Kukkaro Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

kukkaro (2)

pieni, tavallisesti nahkainen pussi tai laukku, jossa pidetään mukana pieniä tarve-esineitä tai tarvikkeita kuten pikkurahaa tai tupakkaa
(arkikieltä) lompakko

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kukkaro	kukkarot
genetiivi	kukkaron	kukkarojen kukkaroiden kukkaroitten
partitiivi	kukkaroa	kukkaroita kukkaroja
akkusatiivi	kukkaro; kukkaron	kukkarot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kukkarossa	kukkaroissa
elatiivi	kukkarosta	kukkaroista
illatiivi	kukkaroon	kukkaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kukkarolla	kukkaroilla
ablatiivi	kukkarolta	kukkaroilta
allatiivi	kukkarolle	kukkaroille
muut sijamuodot
essiivi	kukkarona	kukkaroina
translatiivi	kukkaroksi	kukkaroiksi
abessiivi	kukkarotta	kukkaroitta
instruktiivi	–	kukkaroin
komitatiivi	–	kukkaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kukkaro-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

vanha germaaninen laina^[1]

1. pieni raha- tai tarvikepussi

hellittää kukkaron nyörejä
1. maksaa; suostua maksamaan
kiristää kukkaroa
1. kuluttaa vähemmän rahaa
kuin herran kukkarossa
1. rauhassa ja turvassa
  He asuivat kuin herran kukkarossa.
olla matti kukkarossa
1. olla varaton

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.