Katso myös: Kukkaro
Wikipedia
Katso artikkeli Kukkaro Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kukkaro (2)

  1. pieni, tavallisesti nahkainen pussi tai laukku, jossa pidetään mukana pieniä tarve-esineitä tai tarvikkeita kuten pikkurahaa tai tupakkaa
  2. (arkikieltä) lompakko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkukːɑro/
  • tavutus: kuk‧ka‧ro

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukkaro kukkarot
genetiivi kukkaron kukkarojen
kukkaroiden
kukkaroitten
partitiivi kukkaroa kukkaroita
kukkaroja
akkusatiivi kukkaro;
kukkaron
kukkarot
sisäpaikallissijat
inessiivi kukkarossa kukkaroissa
elatiivi kukkarosta kukkaroista
illatiivi kukkaroon kukkaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukkarolla kukkaroilla
ablatiivi kukkarolta kukkaroilta
allatiivi kukkarolle kukkaroille
muut sijamuodot
essiivi kukkarona kukkaroina
translatiivi kukkaroksi kukkaroiksi
abessiivi kukkarotta kukkaroitta
instruktiivi kukkaroin
komitatiivi kukkaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kukkaro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kalukukkaro, kiveskukkaro, kolikkokukkaro, luotikukkaro, rahakukkaro, tuluskukkaro, tupakkakukkaro

Idiomit muokkaa

  • hellittää kukkaron nyörejä
    1. maksaa; suostua maksamaan
  • kiristää kukkaroa
    1. kuluttaa vähemmän rahaa
  • kuin herran kukkarossa
    1. rauhassa ja turvassa
      He asuivat kuin herran kukkarossa.
  • olla matti kukkarossa
    1. olla varaton

Aiheesta muualla muokkaa

  • kukkaro Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.