Katso myös: Rauha
Wikipedia
Katso artikkeli Rauha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

rauha (9)

  1. häiriötön olotila
  2. riidaton olotila
  3. sodaton tila

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑu̯hɑ/
  • tavutus: rau‧ha

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rauha
genetiivi rauhan
partitiivi rauhaa
akkusatiivi rauha;
rauhan
sisäpaikallissijat
inessiivi rauhassa
elatiivi rauhasta
illatiivi rauhaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rauhalla
ablatiivi rauhalta
allatiivi rauhalle
muut sijamuodot
essiivi rauhana
translatiivi rauhaksi
abessiivi rauhatta
instruktiivi
komitatiivi rauhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rauha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

erillisrauha, hautarauha, ikirauha, joulurauha, kirkkorauha, kotirauha, koulurauha, käräjärauha, linnarauha, luonnonrauha, maailmanrauha, mielenrauha, naisrauha, rajarauha, rauhanaate, rauhanaika, rauhanasia, rauhanehto, rauhanenkeli, rauhanjuhla, rauhankonferenssi, rauhankyyhky, rauhankyyhkynen, rauhanliike, rauhanmarssi, rauhanmies, rauhanpalkinto, rauhanpiippu, rauhanpolitiikka, rauhanpyrkimys, rauhansopimus, rauhantahto, rauhantila, rauhantuomari, rauhanturvaaja, rauhantyö, rauhanvaltuuskunta, rauhanvetoomus, riistorauha, ruokarauha, sielunrauha, tunnonrauha, työrauha, välirauha, yörauha

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rauha Kielitoimiston sanakirjassa