kulakki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (historia) maata omistavan talonpojan nimitys Neuvostoliitossa etenkin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä, varsinkin sellaisen, joka käytti palkattua työvoimaa
- (historia) neuvostokielenkäytössä maaseudun "riistävän" yhteiskuntaluokan edustaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkulɑkːi/
- tavutus: ku‧lak‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulakki | kulakit |
genetiivi | kulakin | kulakkien (kulakkein) |
partitiivi | kulakkia | kulakkeja |
akkusatiivi | kulakki; kulakin |
kulakit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulakissa | kulakeissa |
elatiivi | kulakista | kulakeista |
illatiivi | kulakkiin | kulakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kulakilla | kulakeilla |
ablatiivi | kulakilta | kulakeilta |
allatiivi | kulakille | kulakeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kulakkina | kulakkeina |
translatiivi | kulakiksi | kulakeiksi |
abessiivi | kulakitta | kulakeitta |
instruktiivi | – | kulakein |
komitatiivi | – | kulakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kulaki- | |
vahva vartalo | kulakki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
venäjän sanasta кулак ('nyrkki') < sanan käytön pohjana epäsosiaalinen itsekkyys: saituus, kitsaus ("pitää kiinni puristamalla nyrkkiinsä")
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kulakki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A