kuohilas
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuohilas (41)
- mies jolta on poistettu kivekset
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯hilɑs/
- tavutus: kuo‧hi‧las
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuohilas | kuohilaat |
genetiivi | kuohilaan | kuohilaiden kuohilaitten |
partitiivi | kuohilasta | kuohilaita |
akkusatiivi | kuohilas; kuohilaan |
kuohilaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuohilaassa | kuohilaissa |
elatiivi | kuohilaasta | kuohilaista |
illatiivi | kuohilaaseen | kuohilaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuohilaalla | kuohilailla |
ablatiivi | kuohilaalta | kuohilailta |
allatiivi | kuohilaalle | kuohilaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuohilaana | kuohilaina |
translatiivi | kuohilaaksi | kuohilaiksi |
abessiivi | kuohilaatta | kuohilaitta |
instruktiivi | – | kuohilain |
komitatiivi | – | kuohilaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuohilaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuohilas- |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuohilas Kielitoimiston sanakirjassa