SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuopus (39)

  1. perheen nuorin lapsi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuo.pus/
  • tavutus: kuo‧pus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuopus kuopukset
genetiivi kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitiivi kuopusta kuopuksia
akkusatiivi kuopus;
kuopuksen
kuopukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuopuksessa kuopuksissa
elatiivi kuopuksesta kuopuksista
illatiivi kuopukseen kuopuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuopuksella kuopuksilla
ablatiivi kuopukselta kuopuksilta
allatiivi kuopukselle kuopuksille
muut sijamuodot
essiivi kuopuksena kuopuksina
translatiivi kuopukseksi kuopuksiksi
abessiivi kuopuksetta kuopuksitta
instruktiivi kuopuksin
komitatiivi kuopuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuopus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kuopus. Kotimaisten kielten keskus