SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kupu (1-E)

  1. (anatomia) linnun ruokatorven laajentuma, johon lintu tilapäisesti varastoi ravintoa
  2. (leikkimielinen) maha, ihmisen vatsa
    Onkos nyt kupu ravittu? – Onko maha täynnä? (Koillismaalainen sanonta)
  3. (anatomia) hyönteisen etusuolen laajentuma
  4. (arkkitehtuuri) puolipyöreä suojarakennelma
    Eilen laitoin maksalaatikkoa mikroon ilman kupua.
  5. kupoli
  6. (fysiikka) seisovan aallon kahden solmun väli[fi 1]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupu kuvut
genetiivi kuvun kupujen
partitiivi kupua kupuja
akkusatiivi kupu;
kuvun
kuvut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvussa kuvuissa
elatiivi kuvusta kuvuista
illatiivi kupuun kupuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvulla kuvuilla
ablatiivi kuvulta kuvuilta
allatiivi kuvulle kuvuille
muut sijamuodot
essiivi kupuna kupuina
translatiivi kuvuksi kuvuiksi
abessiivi kuvutta kuvuitta
instruktiivi kuvuin
komitatiivi kupuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

juustokupu, kaalinkupu, kupuholvi, kupuikkuna, kupukaali, kupukanta, kupukatto, kupusieni, kupusuojain, lampunkupu, lasikupu, liesikupu, savukupu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kupu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kupu Tieteen termipankissa

LähteetMuokkaa

  1. Hannu Peltonen & Juha Perkkiö & Kari Vierinen: Insinöörin (AMK) fysiikka. Osa II, s. 107. Lahden Teho-Opetus, 2012. ISBN 978-952-5191-23-3.

MaoriMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kupu

  1. (fonetikka, kielitiede) sana