Suomi muokkaa

 
Neljä kurkoa [1]

Substantiivi muokkaa

kurko (1)[1]

  1. (puhekieltä) (korttipakan) kuningas
  2. (murteellinen) piru

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkurko/
  • tavutus: kur‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurko kurkot
genetiivi kurkon kurkojen
partitiivi kurkoa kurkoja
akkusatiivi kurko;
kurkon
kurkot
sisäpaikallissijat
inessiivi kurkossa kurkoissa
elatiivi kurkosta kurkoista
illatiivi kurkoon kurkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurkolla kurkoilla
ablatiivi kurkolta kurkoilta
allatiivi kurkolle kurkoille
muut sijamuodot
essiivi kurkona kurkoina
translatiivi kurkoksi kurkoiksi
abessiivi kurkotta kurkoitta
instruktiivi kurkoin
komitatiivi kurkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

orkku

Aiheesta muualla muokkaa

  • kurko Kielitoimiston sanakirjassa

Suomen romani muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kurko

  1. pyhä
    kurko liin – pyhä kirja

Substantiivi muokkaa

kurko

  1. pyhä
    juulako kurke – joulun pyhät
  2. viikko

Etymologia muokkaa

kreikka: Κυριακή (Kyriakí)

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1