SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kurko (1)[1]

  1. (puhekieltä) (korttipakan) kuningas
  2. (murteellinen) piru

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkurko/
  • tavutus: kur‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurko kurkot
genetiivi kurkon kurkojen
partitiivi kurkoa kurkoja
akkusatiivi kurko;
kurkon
kurkot
sisäpaikallissijat
inessiivi kurkossa kurkoissa
elatiivi kurkosta kurkoista
illatiivi kurkoon kurkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurkolla kurkoilla
ablatiivi kurkolta kurkoilta
allatiivi kurkolle kurkoille
muut sijamuodot
essiivi kurkona kurkoina
translatiivi kurkoksi kurkoiksi
abessiivi kurkotta kurkoitta
instruktiivi kurkoin
komitatiivi kurkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kurko Kielitoimiston sanakirjassa

Suomen romaniMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kurko

  1. pyhä
    kurko liin – pyhä kirja

SubstantiiviMuokkaa

kurko

  1. pyhä
    juulako kurke – joulun pyhät
  2. viikko

EtymologiaMuokkaa

kreikka: Κυριακή (Kyriakí)

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1