Neljä kurkoa [1]

Substantiivi

muokkaa

kurko (1)[1]

  1. (puhekieltä) (korttipakan) kuningas
  2. (murteellinen) piru

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkurko/
  • tavutus: kur‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurko kurkot
genetiivi kurkon kurkojen
partitiivi kurkoa kurkoja
akkusatiivi kurko;
kurkon
kurkot
sisäpaikallissijat
inessiivi kurkossa kurkoissa
elatiivi kurkosta kurkoista
illatiivi kurkoon kurkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurkolla kurkoilla
ablatiivi kurkolta kurkoilta
allatiivi kurkolle kurkoille
muut sijamuodot
essiivi kurkona kurkoina
translatiivi kurkoksi kurkoiksi
abessiivi kurkotta kurkoitta
instruktiivi kurkoin
komitatiivi kurkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

orkku

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kurko Kielitoimiston sanakirjassa

Suomen romani

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

kurko

  1. pyhä
    kurko liin – pyhä kirja

Substantiivi

muokkaa

kurko

  1. pyhä
    juulako kurke – joulun pyhät
  2. viikko

Etymologia

muokkaa

kreikka: Κυριακή (Kyriakí)

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1