kurko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkurko/
- tavutus: kur‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurko | kurkot |
genetiivi | kurkon | kurkojen |
partitiivi | kurkoa | kurkoja |
akkusatiivi | kurko; kurkon |
kurkot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurkossa | kurkoissa |
elatiivi | kurkosta | kurkoista |
illatiivi | kurkoon | kurkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurkolla | kurkoilla |
ablatiivi | kurkolta | kurkoilta |
allatiivi | kurkolle | kurkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurkona | kurkoina |
translatiivi | kurkoksi | kurkoiksi |
abessiivi | kurkotta | kurkoitta |
instruktiivi | – | kurkoin |
komitatiivi | – | kurkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kurko- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaAnagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kurko Kielitoimiston sanakirjassa
Suomen romani
muokkaaAdjektiivi
muokkaakurko
- pyhä
- kurko liin – pyhä kirja
Substantiivi
muokkaakurko
Etymologia
muokkaakreikka: Κυριακή (Kyriakí)
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1