Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kunkku (1-A)

  1. (puhekieltä) kuningas (erit. korttipeleissä tms.)
  2. (puhekieltä) pomo, johtaja
    Se, ettei anna koulupihan kunkulle lounasrahojaan, voi johtaa piestyksi tulemiseen.
  3. (kuvaannollisesti) joukkonsa paras

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuŋkːu/
  • tavutus: kunk‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunkku kunkut
genetiivi kunkun kunkkujen
partitiivi kunkkua kunkkuja
akkusatiivi kunkku;
kunkun
kunkut
sisäpaikallissijat
inessiivi kunkussa kunkuissa
elatiivi kunkusta kunkuista
illatiivi kunkkuun kunkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunkulla kunkuilla
ablatiivi kunkulta kunkuilta
allatiivi kunkulle kunkuille
muut sijamuodot
essiivi kunkkuna kunkkuina
translatiivi kunkuksi kunkuiksi
abessiivi kunkutta kunkuitta
instruktiivi kunkuin
komitatiivi kunkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kunku-
vahva vartalo kunkku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

sanan kuningas alusta kun- + -kku

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kunkku Kielitoimiston sanakirjassa