kusettaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakusettaja (10)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuset̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ku‧set‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kusettaja | kusettajat |
genetiivi | kusettajan | kusettajien (kusettajain) |
partitiivi | kusettajaa | kusettajia |
akkusatiivi | kusettaja; kusettajan |
kusettajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kusettajassa | kusettajissa |
elatiivi | kusettajasta | kusettajista |
illatiivi | kusettajaan | kusettajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kusettajalla | kusettajilla |
ablatiivi | kusettajalta | kusettajilta |
allatiivi | kusettajalle | kusettajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kusettajana | kusettajina |
translatiivi | kusettajaksi | kusettajiksi |
abessiivi | kusettajatta | kusettajitta |
instruktiivi | – | kusettajin |
komitatiivi | – | kusettajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kusettaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kusettaa; huijari
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kusettaja Kielitoimiston sanakirjassa